Siellä ne ovat (kävin taas juuri varmistamassa tilanteen, vaikka tulosta ei saisikaan enää lukea viiden minuutin jälkeen), tummempi kontrolliviiva ja vaalenpunaisen haalea haamuviiva. Ja noilla viivoilla on valta muuttaa meidän elämä ihan koko lopputaivalluksen ajaksi täällä maan päällä. *Mietteliäs huokaus*

Meidän yrityksenhän piti alkaa vasta toukokuussa ja tämän kuukauden piti mennä ihan vaan harjoittelun piikkiin. Minä vakuuttelin miehelle, että ei se raskautuminen niin helppoa ole, että kannattaa varata aikaa, jotta toivottu tulos pärähtäisi plussana ilmoille. En oikein tiedä mitä ajattelisin, eihän tämän näin helppoa pitänyt olla eikä näin nopeasti tulla. Mutta missään nimessä ei tunnu siltä etten olisi onnellinen. Olen niin onnellinen, että itken melkein koko ajan. Tunnin kuluttua pitäisi lähteä töihin enkä tiedä miten selitän jatkuvan kyyneleiden virtaamisen ;) Mutta niihin kyyneleisiin kannattaa tottua, Äiti Kultasi on nääs aikamoinen itkupilli, joka itkee niin ilosta, surusta, raivosta, pelosta kuin kauneudestakin.

Rakas Isäsi väitti vielä aamulla pukeutuessaan, että tietää kyllä mikä tulos sieltä on tulollaan, mutta ilme muuttui aika paniikinomaiseksi kun piti nousta aamupalapöydästä tikussa olevia viivoja ihmettelemään. Hetken aikaa mietin, että pyörtyykö se tuohon paikkaan... Aika hämmentyneen oloisena mies lähti luennolle, joten saa nähdä millaisia ajatuksia päivän aikana päässänsä muodostaa. Pyynnöstä varasin maanantaiaamulle ajan terveydenhoitajalle, jotta saisimme vahvistuksen uutisiin. Muista aina, että Rakas Isäsi ei voi sisäistää mitään tosissaan ennen kuin se kuullaan ulkopuoliselta, uskottavalta taholta :D

Ihmetyksissään,

Äiti Kulta

PS. Lainasin meidän (siis omani ja tuon miehen, josta pitäisi tulla isäsi) nimet Maurice Druonin kirjasta Tistu Vihreäpeukalo, jota lukisin sinulle erittäin mielelläni, jos ja kun sitten joskus tapaamme...