Huoh,

Olen luvannut kirjoittaa jutun yo-lehteen perheellisistä opiskelijoista mainostaakseni tulevaa ylioppilaskunnan perheseuran tapaamista ja nyt alkaa tuntua ettei \"maitoaivoistani\" tihku mitään annettavaa tyhjälle valkoiselle ruudulle... Puhumattakaan siitä, että kirjoitukseni olisi ajoissa, siinä olisi jotain järkeä tai että se houkuttelisi edes jonkun yksilön paikalle :D Noh, kuten Rakas Isi tuossa toissapäivänä lohkaisi, niin tässäpä minulle taas yhden yön työt ;)

Joka tapauksessa googlettaessani inspiraatiota kyseistä lehtijuttua varten törmäsin jälleen kerran tähän isyyden tunnustamisasiaan ja jumituin taas kerran pohtimaan sen syvintä olemusta.

Tänään tuntuu vaikealta. Ihme-Ida on ollut hereillä kahteen asti ja sen jälkeen Äiti Kulta on pidellyt tuttia paikoillaan seitsemään saakka aamulla. Tutti ei tietenkään pysy paikoillaan, vaikka laittaisi puklurättiä, uniriepua ja/tai Iitun omaa pikku kättä tutin tueksi. Nukuttua sain siitä seitsemästä puoli kahteentoista, sentään. Sekin tuo jotain helpotusta :)

Kaikki muu tuntuukin kaatuvan päälle. Vain muutamia mainitakseni: 

• Tiskit. Likaisten astioiden määrä on edistymässä sille tasolle ettei meillä enää ole ollenkaan puhtaita.
• Pyykit. Vauvan vaatteista & vaipoista ei ole huolta, sillä ne tulee hoidettua, mutta sitten ne meidän aikuisten vaatteet... *Syvä huokaus*
• Ruoka. En kykene käymään läpi sitä mitä meillä vielä on kaapeissa, joten en osaa laatia täydentävää ostoslistaa enkä keksiä mitä voisimme laittaa ruoaksi :( Rahaa ei tietenkään ole, joten emme voi ostella mitä sattuu puolivalmista tai käydä syömässä ulkona.
• Raha. Jatkuva huoli sen puutteesta sekä omasta surkeaakin surkeammasta talouden pyörittämisestäni!
• Omat opinnot. Pakollinen kurssi, joka järjestetään vihon viimeistä kertaa paukkaa päälle, mutta en kykene edes löytämään siihen liittyviä nettiin kirjautumisohjeita *Itseensä tuskastunutta jupinaa*
• Muisti. Tai siis sen menetys. En muista enää mitään. En siis ihan oikeasti mitään. Turhauttavaa. Ja äärimmäisen noloa.
• Yksinäisyys. Koen olevani ihan pihalla "omien ystävien" elämistä enkä kuitenkaan tunne toisia äitejä tarpeeksi hyvin kokeakseni heidät varsinaisina luottoystävinä. Rakkaalla Isillä on työ ja opinnot enkä haluaisi lisätä hänen kuormaansa loputtomasti, mutta... Puoliso on tällä hetkellä ainoa ihminen, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni. Pahoina päivinä jokainen tunti, jonka vietämme erossa tuntuu ikuisuudelta. Tarvitsisin vain sen toisen ihmisen läsnäoloa, toisen ihmisen jakamaan vastuun pikkuihmisen tämänpäiväisestä hyvinvoinnista ja lämpimän käden puristuksen parin tunnin välein. Tai jotain ;)
• Ristiäisten rääppeet. En ole saanut siivottua niitäkään pois. En saa unta nyt vauvan nukkuessakaan, koska kun asetun makuulle tuijotan täysin tyrmistyneenä ympärillä alaa valtaavaa kaaosta. En edes unelmoi kunnon siivouksesta, kunhan saisi tavarat jotakuinkin paikoilleen ja pikkuisen huiskittua pahimmat pölyt pois. Mutta en pysty siihen, en vaan mitenkään kykene edes pieneen raivaukseen ja siitä seuraa tietenkin, mitäs muuta kuin...
• SYYLLISYYS. Jokaisen uuden, ja kai jo kokeneenkin, äidin perustunteista syvin. Syyllisyys, siitä etten ole reippaampi ja saa enemmän aikaiseksi. Syyllisyys, siitä etten ole vauvalle iloisempi ja kehittävämpi kasvattaja vaan tyhjyyteen tuijottava, maailman menosta masentunut & itsekseen itkeskelevä tissiteline. Syyllisyys, siitä että valitan vaikka monilla muilla äideillä on paljon vaikeampaa, he ovat oikeasti masentuneempia, väsyneempiä ja yksinäisempiä kuin minä. Heidän vauvansa ovat vaikeampia ja elämäntilanteensa hankalampi. Silti, nämä mielikuvitukseni superyliäidit porskuttavat tomerasti eteenpäin kun minä (jolla ei ole mitään oikeaa syytä) taas vaan valitan ja ulvon sohvalla... *Hävettää*

Noh, hoh hoijaa, johan sitä tulikin taas avauduttua! Realistisemmin ajatellen, tänään on väsynyt ja huono päivä. Huomenna ehkä taas helpottaa. Pumpula on kuitenkin yhtä ihana kuin aina ennenkin. Ja nyt vatsavaivojen herättämä neiti taas jo kutsuukin, joten gotta go. Ainakin saa tuntea itsensä tarpeelliseksi (vaikkakaan ei ihan aina riittäväksi...) :D

Rakkaudella,

Tänään itsensä varsin pieneksi & surkeaksi tunteva Äiti (Kulta)

No niin, rakkaat lukijat siellä jossain... ;)

Vihdoinkin aika palata sorviin ääreen ja alkaa kirjoittaa tästä meidän pikkuperheen arjesta. Viimeiset kuukaudet olenkin onnistunut käyttämään johonkin aivan muuhun kuin blogimme päivittämiseen. Hmmm... Mihinköhän se aika oikein häviää...? Palailen noihin jo menneisiin taphtumiin tässä kunhan saan itseäni niskasta kiinni, mutta nyt näihin päiviin :D

Viime perjantaina alkoi vihdoin odotettu äitiysloma ja Luojan kiitos Suomessa se on pakko aloittaa viimeistään 30 päivää ennen laskettua aikaa, sillä luulen, että olisin muuten kohtuullisen köyhänä ja jonkinasteisena työnarkomaanina halunnut kuvitella olevani pidempäänkin töissä. Ja kunto kyllä loppui kesken. Jo viimeisen puolitoista viikkoa olin sairaslomalla, alunperin epäillyn, alkavan raskausmyrkytyksen ja sitten virallisesti papereihin merkityn pitkittyneen hengitystietulehduksen & harjoitussupistusten takia. Olo oli kyllä aika puhki, poikki ja pinoon. Kohonnut verenpaine, jatkuva väsymys, pahoinvointi, katkeamaton päänsärky, elefanttia muistuttavaksi turvonneet jalat, paha yskä, tukkoinen nenä, jokailtaiset muutaman tunnin harjoitussupistussessiot ja pienet, kiitävät valotähdet näkökentän molemmilla laidoilla väsyttävät kai kenet tahansa ;) Onneksi työnantaja suhtautui ihan suosiollisesti hieman aikaisempaan lopetusajankohtaan ja pääsin lepäämään kotiin. Huh helpotusta... (Rakas Isäsi kyllä oli sitä mieltä, että en todellisuudessa levännyt, mutta tästä olemme aika eri mieltä)

Äitiysloman sitten virallisesti alkaessa perjantaina kävin reputtamassa aluetieteen tentin (Äiti Kultaasi kyllä hävettää), mutta onneksi ihana Reetta lupasi prepata meitä joulukuun 17. tulevalle seuraavalle kierrokselle :) Illalla juhlimme Rakkaan Isäsi kanssa äitiysloman alkua syömällä kahden(kolmen)keskisen kynttiläillallisen. Tarjolla oli kesäkurpitsa-tomaattipastaa punaviinin kera sekä jälkiruoaksi Pirkan valmiita kermatäytteisiä pakastetuulihattuja hollantilaisten kasvihuonemansikoiden ja kuohuviinin kera. Kyllä oli hyvää, nams mums.

Lauantaina Äiti Kultasi suuntasi koulukaverinsa Annan kanssa Vantaan Ikeaan Charter Saarelan bussimatkalla. Rahavarat ovat varsin rajalliset, mutta kävimme hankkimassa juuri tällä hetkellä tarvittavia tavaroita eli hoitopöytää, pyykkikoria vaipoille, uutta vaatelipastoa, säilytyslaatikoita omille pikku kamoillesi, jne. Harmillista oli, että hoitopöydän erilliset taso-osat olivat juuri loppuneet, joten se täytyy järjestää jotenkin muuten... (Asia on vielä Äiti Kultasi mietintämyssyssä hautumassa) Muuten päivä sujui ihan kivasti; Äiti Kullan yhtiökumppani Riikka tuli kahville kanssamme ja kävimme Kodin Ykkösessäkin hankkimassa Riikalle sohvan & Annalle kylppäritarvikkeita, loppuaika kuluikin Ikeassa metsästämässä meidän oman ostoslistan sisältöä ja istuskellessa bussissa. Kiitokset vaan Annalle seurasta ja jaksamisesta!!! Puolenyön aikaan Vaasaan saapuessamme Lissu & Anssi (väsymyksestään huolimatta... Kiitos myös heille!) tulivat meitä & tavaroita hakemaan ja siitä asti kotona vietetty aika on koostunut enemmän tai vähemmän tavaroiden kokoamisesta.  Rakas Isäsi taas kiittää ;) Erityisen ylpeä Äiti Kultasi on kuitenkin punotusta korista, joka tulee toimimaan vaippojesi pyykkikorina. Vaikka se onkin oikeastaan vähän liian iso (ja kalliskin) meidän kylppäriin, niin eihän sitä voinut vastustaa kun sen nimikin oli Baska :D

Toisin sanoen äitiysloma on vierähtänyt ihan hyvin käyntiin. Ilmassa alkaa (varsinkin Äiti Kultasi osalta) olla jonkin verran kärsimättömyyttä ja viimeisten metrien kisaväsymystä, mutta kyllä se siitä :) On toki paljon tekemistä, kunhan vaan olisi sitä kiinnostusta ja jaksamista... Tällä viikolla tarjolla mm. edarivaalityötä, sosiaali- ja terveyshallintotieteen tenttiä (onneksi sain tänään tenttikirjat yölainaan), opiksleijademareiden liittokokousjärjestelyjä, kampaajaa ja kaikennäköistä muutakin puuhasteltavaa.

Tässä loppuun vielä päivän kommentointi ;) Hesarissa kirjoitettiin maanantaina 22.10. Vantaan Kartanonkoskesta lapsiperheiden tämänhetkisenä unelma-asuinalueena, mutta "kaikille Kartanonkosken onni ei kelpaa". Haastateltavana oli myös Paula Mäkinen, joka toteaa: "Eihän se ole kauhean hyvä paikka nuorelle sinkkunaiselle." I hear you Paula and I must say I agree. Paula nimittäin haluaa kävelyllä ollessaan, että "ympärillä on ihmisiä ja kahviloita eikä vain lapsiperheitä". LOL Tämän luettuani Äiti Kultasi heräsi jälleen kerran siihen, että olen tainnut tosiaan muuttua jonkin verran. Aikuisemmaksi. Tai jotain... Paula, ystävä hyvä, minä toivotan sinulle oikein ihanaa sinkkunaisaikaa tulevassa kodissasi Kalliossa, siellä ihmisten ja kahviloiden keskellä. Ja meille minä toivon oikein suloista ja tässä vaiheessa jo tervetullutta lapsiperhe-elämänvaihetta. Aika aikaansa kutakin ja kullekin makunsa mukaan :)

Jatkoa näille päivityksille siis seuraa eli nyt asiaa ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Kuulumme Kirkkopuistikon vastaanotolle ja ensimmäinen aikamme oli raskausviikolla 8+0 perjantaina 13. huhtikuuta. Onneksi päivä ja päivämäärä eivät kuitenkaan muodostuneet miksikään epäonnnen enteeksi, vaan käynti sujui kaikin puolin ihan hyvin.

Tapasimme siis neuvolatätimme, joka on ihan mukava :) Paikan päällä täyteltiin sitten Rakkaan Isäsi ja Äiti Kultasi sekä perheiden että omia sairaushistorioita. Lyhyesti keskusteltiin myös miten ja millaisin ajatuksin tähän "siunattuun tilaan" oli saavuttu ;) Lisäksi Äiti Kultaa punnittiin (59,4kg), verenpaine (110/68) ja hemoglobiini (155, jonka neuvolatätimme arveli johtuvan pahoinvoinnista ja huonosta juomisesta) mitattiin sekä otettiin verta. Neuvolassa meni ensimmäisellä kerralla noin tunti, joten Rakas Isäsi ehti ihan mukavasti perjantain työpalaveriin aamukäynnin jälkeen. Neuvolakäynnin jälkeen Äiti Kultasi, joka oli varmuuden vuoksi jättänyt aamupissan väliin lähti keskussairaalle viemään saman tien pissanäytettä sekä otattamaan lisää verta maksa-arvojen seuraamista varten.

Neuvolasta saimme monta esitettä, joille Äiti Kultasi ostikin sitten myöhemmin samalla viikolla Suomalaisen kirjakaupan alesta sinulle ensimmäiset kansiosi (rengaskansio Nalle Puh-kuvioinnilla ja kodinkansio Disneyn norsu-kuvioinnilla). Eli luettavaksi tuli: Tervetuloa äitiysneuvolaan -esite, Stakesin Meille tulee vauva -kirjanen, MLL:n Miehestä isäksi-, Vauva mullistaa elämän- sekä Hampaiden hoito-ohjeet -esitteet ja tietenkin äitiyskortti Liberon Odotusaika -kirjasen välissä. Lisäksi saimme viimeisimmän ilmestyneen Vauva-lehden numeron. Vauvanhan Äiti Kultasi sortui tilaamaan meille peräti 15 kuukaudeksi toukokuusta alkaen, mutta se tapahtui jo ennen kuin saimme tämän neuvolan lahjoittamaan näytenumeron :D

Rakasta Isääsi kohdeltiin neuvolassa oikein mukavasti, mutta kyllähän sillä näytti vähän tylsää olevan kun ei sitä otettu mukaan edes punnittevaksi tai pistettäväksi. Joissakin neuvoloissa kuulemma isältäkin on katsottu painoa ja verenpainetta, mutta ei täällä meillä. Saa nähdä jaksaako tulla mukaan joka kerralla... Äiti Kullastasi olisi kyllä mukavaa jos me kaikki kolme oltaisiin aina läsnä, mutta minä olenkin aika seurankipeä yksilö :D

Nyt jatketaan siivousta ja palataan koneelle taas myöhemmin, sanoo Siivoustäti Tomera aka Äiti Kulta