No niin, rakkaat lukijat siellä jossain... ;)

Vihdoinkin aika palata sorviin ääreen ja alkaa kirjoittaa tästä meidän pikkuperheen arjesta. Viimeiset kuukaudet olenkin onnistunut käyttämään johonkin aivan muuhun kuin blogimme päivittämiseen. Hmmm... Mihinköhän se aika oikein häviää...? Palailen noihin jo menneisiin taphtumiin tässä kunhan saan itseäni niskasta kiinni, mutta nyt näihin päiviin :D

Viime perjantaina alkoi vihdoin odotettu äitiysloma ja Luojan kiitos Suomessa se on pakko aloittaa viimeistään 30 päivää ennen laskettua aikaa, sillä luulen, että olisin muuten kohtuullisen köyhänä ja jonkinasteisena työnarkomaanina halunnut kuvitella olevani pidempäänkin töissä. Ja kunto kyllä loppui kesken. Jo viimeisen puolitoista viikkoa olin sairaslomalla, alunperin epäillyn, alkavan raskausmyrkytyksen ja sitten virallisesti papereihin merkityn pitkittyneen hengitystietulehduksen & harjoitussupistusten takia. Olo oli kyllä aika puhki, poikki ja pinoon. Kohonnut verenpaine, jatkuva väsymys, pahoinvointi, katkeamaton päänsärky, elefanttia muistuttavaksi turvonneet jalat, paha yskä, tukkoinen nenä, jokailtaiset muutaman tunnin harjoitussupistussessiot ja pienet, kiitävät valotähdet näkökentän molemmilla laidoilla väsyttävät kai kenet tahansa ;) Onneksi työnantaja suhtautui ihan suosiollisesti hieman aikaisempaan lopetusajankohtaan ja pääsin lepäämään kotiin. Huh helpotusta... (Rakas Isäsi kyllä oli sitä mieltä, että en todellisuudessa levännyt, mutta tästä olemme aika eri mieltä)

Äitiysloman sitten virallisesti alkaessa perjantaina kävin reputtamassa aluetieteen tentin (Äiti Kultaasi kyllä hävettää), mutta onneksi ihana Reetta lupasi prepata meitä joulukuun 17. tulevalle seuraavalle kierrokselle :) Illalla juhlimme Rakkaan Isäsi kanssa äitiysloman alkua syömällä kahden(kolmen)keskisen kynttiläillallisen. Tarjolla oli kesäkurpitsa-tomaattipastaa punaviinin kera sekä jälkiruoaksi Pirkan valmiita kermatäytteisiä pakastetuulihattuja hollantilaisten kasvihuonemansikoiden ja kuohuviinin kera. Kyllä oli hyvää, nams mums.

Lauantaina Äiti Kultasi suuntasi koulukaverinsa Annan kanssa Vantaan Ikeaan Charter Saarelan bussimatkalla. Rahavarat ovat varsin rajalliset, mutta kävimme hankkimassa juuri tällä hetkellä tarvittavia tavaroita eli hoitopöytää, pyykkikoria vaipoille, uutta vaatelipastoa, säilytyslaatikoita omille pikku kamoillesi, jne. Harmillista oli, että hoitopöydän erilliset taso-osat olivat juuri loppuneet, joten se täytyy järjestää jotenkin muuten... (Asia on vielä Äiti Kultasi mietintämyssyssä hautumassa) Muuten päivä sujui ihan kivasti; Äiti Kullan yhtiökumppani Riikka tuli kahville kanssamme ja kävimme Kodin Ykkösessäkin hankkimassa Riikalle sohvan & Annalle kylppäritarvikkeita, loppuaika kuluikin Ikeassa metsästämässä meidän oman ostoslistan sisältöä ja istuskellessa bussissa. Kiitokset vaan Annalle seurasta ja jaksamisesta!!! Puolenyön aikaan Vaasaan saapuessamme Lissu & Anssi (väsymyksestään huolimatta... Kiitos myös heille!) tulivat meitä & tavaroita hakemaan ja siitä asti kotona vietetty aika on koostunut enemmän tai vähemmän tavaroiden kokoamisesta.  Rakas Isäsi taas kiittää ;) Erityisen ylpeä Äiti Kultasi on kuitenkin punotusta korista, joka tulee toimimaan vaippojesi pyykkikorina. Vaikka se onkin oikeastaan vähän liian iso (ja kalliskin) meidän kylppäriin, niin eihän sitä voinut vastustaa kun sen nimikin oli Baska :D

Toisin sanoen äitiysloma on vierähtänyt ihan hyvin käyntiin. Ilmassa alkaa (varsinkin Äiti Kultasi osalta) olla jonkin verran kärsimättömyyttä ja viimeisten metrien kisaväsymystä, mutta kyllä se siitä :) On toki paljon tekemistä, kunhan vaan olisi sitä kiinnostusta ja jaksamista... Tällä viikolla tarjolla mm. edarivaalityötä, sosiaali- ja terveyshallintotieteen tenttiä (onneksi sain tänään tenttikirjat yölainaan), opiksleijademareiden liittokokousjärjestelyjä, kampaajaa ja kaikennäköistä muutakin puuhasteltavaa.

Tässä loppuun vielä päivän kommentointi ;) Hesarissa kirjoitettiin maanantaina 22.10. Vantaan Kartanonkoskesta lapsiperheiden tämänhetkisenä unelma-asuinalueena, mutta "kaikille Kartanonkosken onni ei kelpaa". Haastateltavana oli myös Paula Mäkinen, joka toteaa: "Eihän se ole kauhean hyvä paikka nuorelle sinkkunaiselle." I hear you Paula and I must say I agree. Paula nimittäin haluaa kävelyllä ollessaan, että "ympärillä on ihmisiä ja kahviloita eikä vain lapsiperheitä". LOL Tämän luettuani Äiti Kultasi heräsi jälleen kerran siihen, että olen tainnut tosiaan muuttua jonkin verran. Aikuisemmaksi. Tai jotain... Paula, ystävä hyvä, minä toivotan sinulle oikein ihanaa sinkkunaisaikaa tulevassa kodissasi Kalliossa, siellä ihmisten ja kahviloiden keskellä. Ja meille minä toivon oikein suloista ja tässä vaiheessa jo tervetullutta lapsiperhe-elämänvaihetta. Aika aikaansa kutakin ja kullekin makunsa mukaan :)